AJATUKSIA VANHEMPAINVAPAAN PÄÄTTYMISESTÄ

Muutaman viikon päästä meillä on edessä hieman pelonsekaisin tuntein odotettu päivä, nimittäin vanhempainvapaani päättyy 15.8. Onneksi minulla on kuitenkin mahdollisuus olla häiden jälkeen muutama viikko Sofian kanssa kotona rentoutumassa, sillä minulla on heti vanhempainvapaan perään kolme viikkoa kesälomaa. Sen jälkeen, eli syyskuun alkupuolella Sofia menee isovanhemmille hoitoon ja äiti töihin.

Ollaan siinä mielessä onnekkaassa tilanteessa, että Sofialle löytyy hoitopaikka ihan lähipiiristä sillä molemmat isovanhemmat ovat innokkaita tyttöä hoitamaan. Mummula on vieläpä ihan naapurissa ja mummolakin sattuu sopivasti minun työmatkan varrelle. Sofia ei edes vierasta, ja on muutenkin mahdottoman reipas tyttö ja uskon kyllä, että hän sopeutuu uuteen tilanteeseen. Kyllähän se hoitoon vieminen silti jännittää ja hiukan harmittaa. Ja lisäksi olen Sofian päivärytmistä ja esimerkiksi ruokailuista hyvin tarkka, ja minua suoraan sanottuna pelottaa että hoidetaanko häntä antamieni ohjeiden mukaisesti. Lisäksi Sofialla on hiukan havaittavissa jotain eroahdistuksen tyyppistä tai joku ”äiti-vaihe”, sillä joskus itku tulee ihan kotonakin jos häviän näköpiiristä. Toinen hoitoon viemisen kannalta mietityttävä asia on imetys.  Imetän siis Sofiaa edelleen, ja haluaisin jatkaa imetystä sinne vuoden iän kieppeille. Olen kyllä lukenut, että tämän ikäinen lapsi pärjää työpäivän ajan vedellä ja kiinteillä, mutta silti asia hieman jännittää minua.

Uskon kuitenkin, että kyllä tästä muutoksesta kunnialla selvitään ja sekä minä että Sofia sopeudumme nopeasti uuteen arkeen. Ja onni onnettomuudessa on se, että Sofiaa ei kuitenkaan tarvitse laittaa vielä päiväkotiin. Ja toisaalta on ihan hauskaa päästä takaisin työelämään kiinni ja nähdä työkavereita!